Apocalyptica – Suurten tunteiden ilta

15.03.2017
Teksti:
Kuvat:
K

Apocalyptican esikoisalbumin Plays Metallica By Four Cellos julkaisusta tuli viime vuonna kuluneeksi 20 vuotta, ja sen kunniaksi levystä julkaistiin juhlaversio. Kuluvan vuoden helmikuussa alkaneen juhlakiertueen tiimoilta Apocalyptica saapui esiintymään Ouluun lauantaina 11. maaliskuuta, avaten samalla Oulun Musiikkijuhlat, jotka jatkuvat aina maaliskuun lopulle. 

Tänä vuonna tulee siis täyttyneeksi jo 21 vuotta siitä kun Apocalyptica – tuo maamme kansainvälisesti yksi menestyneimpiä yhtyeitä – laajensi kertaheitolla raskaan musiikin genren rajoja, ja julkaisi debyyttialbuminsa Plays Metallica By Four Cellos. Levy rikkoi tuolloin positiivisella tavalla rajoja klasari- ja metallidiggareiden väliltä. Samalla Apocalyptica tuli luoneeksi musiikkigenren, jossa metallimusiikin raskaus kudottiin klassisen musiikin pirtaan aivan uudella ja uniikilla tavalla. Tänä päivänä Apocalyptican esikoislevy ei ehkä välttämättä saisi niin suurta huomioarvoa kuin 1990-luvulla, jolloin selloista ja raskaasta musiikista ei todellakaan keskusteltu samassa lauseessa. Kuten ei muuten oopperalaulusta ja metallistakaan, joita Apocalyptican kanssa samoihin aikoihin aloitellut viisikko nimeltä Nightwish Tuomas Holopaisen johdolla alkoi yhdistellä musiikkiinsa, ja loput molemmista tarinoistahan ovat osa suomalaisen metallimusiikin suurta historiaa.

Allekirjoittanut kuuluu niihin Apocalyptican diggaajiin, jotka ovat seuranneet bändin uraa juurikin esikoisalbumin julkaisusta alkaen. Perstaskussani oli entuudestaan pari kokemusta orkesterin keikoilta, joista viimeisin Qstock-festivaalilta kesällä 2015. Tietäen ja tuntien Madetojan Salin upean akustiikan, ja koska kyseessä olisi konsertti jossa soitettaisiin koko bändin esikoisalbumi, ei konserttiin lähtöä tarvinnut kahdesti tuumailla. Odotettavissa kun olisi takuuvarmasti ainutkertainen elämys. Siispä kurssi kohti Madetojan konserttisalia!

Hevareita ja herrasmiehiä

Vaikka tiedossa oli, että lauantain konsertti Oulun Madetojan salissa oli ennakkoon loppuunmyyty, löi väenpaljous ja etenkin yleisön monimuotoisuus silti ällikällä; narikan ja lämpiön viinibaarin jonossa kun olivat sulassa sovussa niin jakkupukuiset kulttuuritädit, iäkkäämmät tyylikkäät herrasmiehet puvuissaan kuin hevarit mustissa univormuissaan, ja kaikki ikä- ja varallisuusluokat olivat taatusti edustettuina. Oli mahtavaa huomata että selkeästi niin moni oli heittänyt mahdolliset ennakkoluulonsa nurkkaan ja lähtenyt ottamaan selvää omin korvin ja silmin siitä mistä Apocalypticassa ja sen suuressa suosiossa on kyse.

Kun istahdin omalle paikalleni katsomoon permannon vasemmalle puolelle varsin mukavalle kohtaa, mitä tulee näkyvyyteen esiintymislavalle, tervehti minua vierustoverini joka oli arviolta yli seitsemissä kymmenissä oleva miellyttävä herrasmies. Hän kertoi käyvänsä Madetojan salilla pidettävissä konserteissa usein, ja sanoi myös muistavansa kuinka Apocalyptica parikymmentä vuotta sitten aloitteli uraansa. Lisäsipä vielä olevansa klassisen musiikin ystävä, mutta kuuntelevansa mielellään kaikenlaista musiikkia. Siinä kohtaa nostin mielessäni hattua tälle herrasmiehelle, jollaiseen en olisi uskonut ehkä tässä konsertissa törmääväni. Asenne oli tällä herralla enemmän kuin kohdillaan.

Kenelle sellot soivat

ApocalypticaKonserttisalin lavalla oli neljä tuolia ja tuolien takana jonkinlainen taustakangas, johon heijastettiin valoja ja kuvioita. Salin valojen himmentyessä marssi runsaiden aplodien saattelemana lavalle Apocalyptica-miehistö eli Eicca Toppinen, Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen sekä lisäksi neljäntenä yhtyeen alkuperäisjäsen Antero Manninen. Ja niin käynnistyi konsertin ensimmäinen osa Enter Sandmanin riffeillä, ja toimittajan iho oli tästä eteenpäin kananlihalla koko setin ajan, niin että broileritehtaalla tämä kynäilijä olisi pakattu suojakaasuun ja suositeltu käytettäväksi grilliruokiin.

Sellojen jylhä sointi – vaikkakin hillitymmin kuin tavallisilla keikoilla – toi Metallican tunnetuimpiin kappaleisiin sellaista tenhoa ja jopa alkuperäistä esittäjäänsä enemmän uhkaavan vaaran tuntua, että kuuntelija saattoi vain istua, pitää penkistä kiinni ja antautua musiikin vietäväksi. Kaikki esikoisalbumin kappaleet soitettiin siinä järjestyksessä kuin ne levylläkin ovat, ja sehän oli täyttä Metallica-hittien ilotulitusta. Etenkin Unforgiven nostatti kylmät väreet selkäpiihin. On todettava, että mielestäni jousisoittimin esitettynä tästä ja monesta muustakin Metallican biisistä välittyi suuria tunteita kenties vieläkin enemmän ja vahvemmin kuin alkuperäisestä Metallican esityksestä. Konserttisalin loistava akustiikka ja yhtyeen soittajien kokemus, lavapreesens ja ammattitaito luonnollisesti vaikuttivat tähän kokemukseen myöskin suuresti.

Luihin ja ytimiin

Vaikka Apocalyptican miehet varsin hillitysti alussa esiintyivätkin, tukka kuitenkin heilui ja selloa soiteltiin seisaaltaan ja soittimille armoa antamatta, kuten pitääkin. Yleisön suosionosoituksetkin olivat vain hieman kovaäänisemmät ja rempseämmät kuin kamarikonsertissa, mutta niitä osoitettiin istualtaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Aivan pian olikin jo esikoisalbumin sisältö soitettu läpi, ja Eicca ohjeisti yleisöä väliajasta ja kehotti nauttimaan kahvia ja pullaa. Niistä ja muista lämpiön antimista riensimmekin nauttimaan 20 minuutin ajaksi.

ApocalypticaVälikaika kuluikin yllättävän nopeasti suomalaisten lempiharrastuksen parissa – jonottaessa, ensin viinibaariin ja sen jälkeen luonnollisesti käymälään, mutta tästä kaikesta selvittiin onneksi aikataulun mukaisesti takaisin saliin. Esiintymislavalle oli tuotu väliajalla rumpusetti. Apocalyptican konsertin jälkimmäiseen osaan tulikin mukaan soitantoon bändin rumpali Mikko Sirèn, ja tässä vaiheessa konsertti muuttui paitsi äänekkäämmäksi myös enemmän rokkikeikkaa muistuttavaksi, settilistan koostuessa hieman vanhemmasta Metallican tuotannosta. Nyt yleisöä houkuteltiin nousemaan penkeistään ja taputtamaan tahtia, näin tapahtuikin. Tunnelma oli enemmän kuin kohdillaan ja kappaleet kuten For Whom The Bell Tolls, Battery, Orion, eeppinen One sekä encorena esitetty Metallica-klassikko Nothing else Matters olivat erityisen komeaa kuunneltavaa. Vierustoverini totesi naurahtaen että tämä musiikkihan menee ihan luihin ja ytimiin, ja siinä hän oli täysin oikeassa, ja niinhän sen pitääkin mennä. Aivan liian pian konsertin toinenkin osuus tuli päätökseensä, ja Apocalyptica poistui lavalta pitkien ja raikuvien aplodien saattelemana. Tämä konsertti oli kaikkinensa ainutkertainen, aivan erityinen ja mieleenpainuva elämys. Kiitos Apocalyptica ja kiitokset Oulun Musiikkijuhlille! 

Apocalyptican kiertueaikataulu

Oulun Musiikkijuhlien ohjelma




LISÄÄ JUTTUJA:

Scandinavian Music Group – Baabel Tuntematon sotilas