Anssi Kelan konsertti ihastutti monipuolisuudellaan Salossa

Anssi Kela aloitti Parasta aikaa -konserttisalikiertueensa aprillipäivänä Mikkelistä, ja tilaisuudet ovat olleet lähes kaikkialla loppuunmyytyjä. Salossa kiertue poikkesi 15. huhtikuuta, ja konserttipaikkana toimi pieni ja sympaattinen, alkutaipaleellaan elokuvateatterinakin toiminut Kulttuuritalo Kiva.

Olen keikkakävijänä konserttisaliympäristössä täysin mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta päätin antaa moiselle mahdollisuuden. Kulttuuritalo Kivan aula oli hyvin lämminhenkinen, mutta varsinainen sali vaikutti hieman kolkolta vaaleine kiviseinineen, ja salin intiimiys vielä lisäsi vaikutelmaa. Oma paikkani oli ylempänä parvella, joten voi olla ettei permannolla moiseen asiaan tulisi samanlailla edes kiinnitettyä huomiota. Äänentoisto tosin oli erinomaista, samoin valot. Parvelta näki juuri ja juuri lavan etureunaan jos hieman kurkotti, joten parvi ei ollut paras mahdollinen paikka keikan seuraamiseen.

Anssi Kela, Kulttuuritalo Kiva, konserttisalikiertue, Parasta aikaaKenties konsertin suurin yllätys koettiin jo alkumetreillä. Anssi Kela kertoi konserttisalikeikoillaan soittavan alkajaisiksi aina pari illoittain vaihtuvaa akustista soolobiisiä, ja koska tapahtuma-aikaan televisiosta puski ulos Elastinen feat. –ohjelmaa itse Kelan kera, päätti Anssi ilahduttaa salolaisyleisöä ohjelmassa tehdyllä biisillä Voitas välillä elää. Yllätys oli melkoinen, kun kappaleen alettua myös itse Elastinen asteli lavalle. Voisinpa sanoa, että tv-ohjelman ystäville melkoinen lohdutuspalkinto! ”Kelastinen” lauloi erittäin kauniina duettona vielä kappaleen Älä mene pois, joka sai melkoisesti humoristisia piirteitä miesten vitsaillessa laulun kertovan heidän keskinäisestä suhteestaan. Ylipäänsä konsertin välispiikit olivat toisinaan melko pitkiäkin, sillä joidenkin kappaleiden kohdalla Anssi avasi biisien tarinoita hieman enemmän.

Anssi Kela, yhtye, Antti Karisalmi, Pauli Halme, Saara Metsberg, Ville Kela, konserttisalikiertue, Parasta aikaa, Kulttuuritalo KivaYllätysmomentin jälkeen jatkoi Anssi Kela yhtyeineen, ja konsertin ensimmäinen puoliaika oli omistettu akustiselle soitannalle; basisti Antti Karisalmi vaihtoi bassonsa akustiseen ja rumpali Ville Kela rumpusetin cajoniin. Enemmän tai vähemmän tuttuja biisejä oli sovitettu uudelleen, ja muun muassa kantri/bluegrass-tyylisissä Aamu– ja Jennifer Aniston -biiseissä oli mukana kosketinsoittaja Saara Metsbergin ja Villen operoimat mandoliini ja banjo sekä kitaristi Pauli Halmeen dobro. Itselleni täysin ennenkuulematon biisi oli seuraavaksi soitettu Albin Stenman haitarilla höystettynä, ja kappale loi saliin upean tunnelman, joka vei kuuntelijan suoraan Amerikan natiivien, mainareiden ja kaivosten kultakauteen. Puuttui enää veturin vihellys. Piirrä minuun tie uusimmalta Nostalgiaa-levyltä on Anssin omienkin sanojen mukaan todella juustoinen, ja vaikka akkariversioon oli juustoisuutta hieman karsittukin, niin biisi oli siltikin niin imelä, että melkein tunsin korvani vuotavan siirappia. Palava silta -kappaleen hyräilykuorot kuulostivat konserttisalissa todella upeilta, jopa mystisiltä ja saivat ihon kananlihalle. Akustinen setti päätettiin hittibiisiin Puistossa, jonka aikana salolaisetkin uskalsivat jo taputtaa tahtia.

Varsinaissuomalainen ketjureaktio

Anssi Kela, konserttisalikiertue, Parasta aikaa, Kulttuuritalo KivaVäliajan jälkeen volumea ja energiatasoa nostettiin ja varsinainen rokkaaminen saattoi alkaa. Se alkoikin Anssin loistavalla kasaripop-versiolla Sannin 2080-luvulla -kappaleesta, joka kuultiin viime syksyn Vain elämää -ohjelmassa. Hieman erilainen juustoisuus jatkui tässä biisissä, värikkäät valot ja Anssin äänessä kuuluva nauru kietoivat kuulijan vaaleanpunaiseen purkkaan ja hattaraan, mutta versio on siitä käsittämätön, että siihen kietoutuu jopa ihan mielellään. Yleisö tuntui olevan todella innoissaan seuraavaksi soitetusta Petri Ruusunen -palasta, joka taas ei allekirjoittaneeseen uppoa lainkaan. Kelan yhtyeeseen viimeisimpänä kiinnitetty, monessa liemessä marinoitu Tuomas Wäinölä oli keikalla Salosta 50 kilometriä länteen päin eli The Voice of Finlandin kuvauksissa Turun Logomossa, joten Wäinölää tuurasi loistava Pauli Halme. Etukäteen harmittelin Wäinölän puuttumista, mutta toisaalta keikan aikana se ei enää haitannut, ja kitarabattlet sekä ensimmäisen puoliajan dobrolla ilottelut olivat mainioita myös Halmeen kanssa. Toisen puoliajan keskivaiheilla kuultiin uusimmalta levyltä upea Kuolleen miehen kitara, eikä se varmasti jättänyt ketään kylmäksi. 1972-biisin aikana tapahtui varsinaissuomalainen ketjureaktio, kun yleisö ei enää pysynyt penkeissään. Biisin kestoakin oli livetilanteeseen venytetty, mutta uskollinen yleisö jaksoi taputtaa tahtia alusta loppuun. Bändi oli silminnähden innoissaan tapahtuneesta ja soittokin tuntui saavan heti uutta virtaa kun yleisökin piristyi.

Anssi Kela, yhtye, Antti Karisalmi, Pauli Halme, Saara Metsberg, Ville Kela, konserttisalikiertue, Parasta aikaa, Kulttuuritalo Kiva

Pauli Halme, Ville Kela, Anssi Kela, Saara Metsberg ja Antti Karisalmi

Bändi taputettiin ja tömisteltiin norsulauman tavoin takaisin lavalle, ja encorena kuultiin ihanan pirteä Maitohapoilla Anssin käsittämättömän peukkubassosoolon kera, tunnelmallinen Nummela sekä varmasti bändin omiakin fiiliksiä kuvaava Parasta aikaa. Keikan jälkeen Anssi palasi Kivan aulaan juttelemaan fanien kanssa, mikä oli varmasti monelle hieno lisä iltaan.

Kaikenkaikkiaan konsertti oli monipuolinen ja melko tasapainoinen kokonaisuus, mutta henkilökohtaisesti lyhyempikin akustinen setti olisi riittänyt vallan mainiosti. Viimeistään tämän jälkeen kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi kuinka lahjakkaita muusikkoja Anssi Kela bändeineen ovat. Konsertti väliaikoineen kesti huimat kolmisen tuntia, mutta yllätyksekseni se ei tuntunut lainkaan niin pitkältä, vaan pikemminkin aika lensi kuin siivillä. Mikäs siinä viihtyessä.




LISÄÄ JUTTUJA:

Paha äitipuoli Dagur Kári Virgin Mountain (2015) Fúsi Krista Siegfrids Iskelmä rinteessä -tapahtumassa.