Aikamatka pelien parissa

16.11.2015
Teksti:
Kuvat:
K

Retro on muotia. Eikä se ole vain osa sisustuksesta tai pukeutumisesta. Retro on vallannut paikkansa erityisesti pelikulttuurin vaikuttavana osatekijänä.

Retropelit koetaan erityisesti keräilyharrastuksena. Pelaamista pitkään harrastanut ja retropelejä keräävä Lauri Holm kertoo harrastuksen virinneen jo lapsuudesta.

— Pelejä on osteltu muksusta asti, mutta aktiivista keräilyä takana nyt vajaa kaksi vuotta.

Pelien ja konsolien kirjo kertyy nopeasti, sillä menneitä sukupolvia on takana varsin runsaasti.

— Kokoelmassani on noin 14 eri konsolia ja noin 650 peliä, lopputulos riippuu kysyjän laskutavasta.

Retropelien ostaminen ei käy päinsä päivittäistavarakaupoissa, jotka tukevat lähinnä tuoreimpia konsolisukupolvia.

— Helpoiten retropelejä löytää eBaysta, huuto.netistä, tori.fi:stä ja Facebookista. Toisinaan myös kirpputoreilta voi tehdä löytöjä muihin kanaviin verrattuna järkevämpään hintaan. Itse pyrin välttämään tori.fi-sivustoa, koska se tuntuu olevan melkoinen huijarimyyjien villi länsi. Tietenkin, jos jollain lukijoilla on nurkissa ylimääräisiä pelejä, voin luonnollisesti tarjota niille hyvän kodin, Holm vinkkaa.

Monilla harrastajilla, kuten Holmilla itselläänkin, kiinnostus peleihin on ollut olemassa aina.

— Retro-etuliite taisi tulla mukaan siinä vaiheessa, kun itse tuli vanhaksi, hän naurahtaa.

Pelaamiseen käytettävä aika on työssäkäyvälle henkilölle aina rajallinen. Silloin retrokonsoleista saattaa yllättäen tulla nopea vaihtoehto.

— Jos on vaikkapa vartti aikaa pelaamiselle, se voi yhtäkkiä PS3:n kanssa valua konsolin päivittämiseen. Samassa ajassa saattaa parhaimmillaan pelata esimerkiksi NES-pelin läpi kokonaan.

Holmilla on pelejä

Holmilla on pelejä 14 konsolille. Pelejä on kertynyt noin 650 eri nimikettä.

Suosikithan ovat aina kaikilla omien alojensa harrastajilla. Holmillakin on erikseen sekä suosikkikonsoli että -peli.

— Kyllähän se lempikonsoli on NES, suosikkipeliksi voisin mainita vaikka
Shadow Warriors, eli Ninja Gaiden, kun siitä sattuu yksi biisi olemaan puhelimen soittoäänenäkin tällä hetkellä.

Suosikkikonsolia Holmilta ei kuitenkaan lapsuudessa löytynyt kotoa.

— Kavereiden luona Nintendoa kyllä useasti pelattiin. Kai tämä pidemmälle kehittynyt harrastus on joku trauma siitä, että kotona omaa konsolia ei koskaan ollut, hän hymähtää.

Retropelaajien piireissä tasoloikka on ehdottomasti tunnetuin ja yleisin.

Super Mario -pelien ansiosta tasoloikka lienee myös suosituimpia peligenrejä. Suuret uskolliset porukkansa löytyvät myös shootterien ja japanilaisten roolipelien parista. Esimerkiksi juuri JRPG-peleillä on niinkin uskollinen fanikunta, etteivät he pelaa mitään muuta.

Keräilyä vai pelaamista?

Retropeliharrastus nähdään erityisesti ulkopuolisten silmin lähinnä keräilyharrastuksena. Holm on kuitenkin toista mieltä.

— Keräily ajatuksena on jo aivan pöhkö. Mitä järkeä on hamstrata jotain massatuotettuja muoviin käärittyjä piirilevyjä, mielestäni sama pätee myös postimerkkeihin ja juomatölkkeihin, hän kyseenalaistaa.

Oman harrastuksensa hän perustelee kiinnostuksella tekniikan kehittymistä kohtaan.

— Itsehän lähtökohtaisesti keräilen pelattavaksi näitä, koska vanha tekniikka kiehtoo. On hyvin mielenkiintoista, miten monipuolista mekaniikkaa, kuvia ja ääniä on saatu aikanaan ohjelmoitua todella rajoittunein resurssein ja työkaluin. Onneksi itse en kerää juuri mitään muuta rojua, hän naurahtaa.

Kaikilla ei kuitenkaan ole aikaa tai tarkoitusta pelata kerättyjä pelejä. Holm itsekin myöntää, ettei kaikkeen riitä aikaa.

— Ikävä kyllä kaikkea ostettua ei tosiaan ehdi millään pelaamaan. Tiedän myös henkilöitä, joilla ei ole aikomustakaan edes avata paketteja uusista peleistä, joita hamstraavat hyllyyn. Eikä niitä silti myydä ikinä pois. Hierotaan vain onnellisena käsiä yhteen, kun omistaa tavaraa, jolla on keräilyarvoa.

Kaikilla kerääjillä pelaaminen ei kuitenkaan ole pääasia. Joillain erityisesti keräilyyn keskittyneillä harrastajilla se ei kuulu asiaan ollenkaan.

— En ole mint-kuntoisten pelien keräämisen suhteen erityisesti sen kannalla enkä sitä vastaan. Joku voi saada tyydytyksen tunteen ehjistä pahvinurkista tai tehdasmuoveissa olevista peleistä. Toisaalta yhtä hyvin joku voisi sanoa, että pelit menevät hukkaan, kun makaavat nurkissa pelaamatta. Ei se minulta ole pois, kukin harrastaa tyylillään. Pelejä voi ajatella taidemuotona myös hyllyssä ollessaan, ei vain pelattaessa.

Retropelit, kuten muutkin keräilyharrastukset, vaativat harrastajaltaan melkoisesti taloudellista panostamista.

Hamahelmistä valmistettu Megaman.

Holmin perheessä myös askarrellaan peliaiheisesti. Hamahelmistä on valmistettu useita pelihahmoja. Kuvassa edustaa Megaman inspiraationsa lähteiden kera.

— Pariin vuoteen ei paljon ole päästy matkustelemaan, eli rahathan tähän harrastukseen kuluvat. Kirpparikierroksille perhe joutuu toisinaan mukaan ja onneksi tykkäävät myös pelailla ainakin silloin tällöin, joten sikäli ymmärrystä tätä harrastusta kohtaan löytyy.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita ympäristönsä tuen puolesta.

— Hauskana — tai surullisena — juttuna tiedän tapauksia, joissa keräilijä ostelee pelejä esimerkiksi työpaikan osoitteeseen, jotta puoliso ei näe, mitä postista tulee.

Nykyään vanhoista peleistä tehdään myös uusintaversioita. Holmin mielestä näihin ei voi suhtautua yhtä nuivasti kuin esimerkiksi elokuvien remake-versioihin.

— Minusta on ihan mukava juttu että hienoja vanhoja pelejä saadaan uuden yleisön ulottuviin ilman, että pitää ostaa vanha konsoli tai vanhoja PC-pelejä pyörittävä tietokone. Itse en ole juurikaan näistä uudelleenlämmittelyistä kuitenkaan innostunut, poikkeuksena voisin mainita ehkä Duck Talesin.

Monet retropeleihin tutustuvat törmäävät emulaattoreihin heti harrastuksensa alkutaipaleella. Holmin mielestä niillekin on paikkansa retropelikulttuurissa.

— Sanoisin, että oma kantani on jyrkkä ehkä. Varsinkin vanhojen arcade- eli pelihallipelien testailuun ja ihmettelyyn emulaattorit ovat monelle ainoa järkevä vaihtoehto. Tekijänoikeuspuoli toki on sitten erikseen, mutta kun pelejä on muutoin heikosti saatavilla, en tiedä miten kaikki harrastajat voisivat päästä niihin käsiksi.

Gamecube alkaa olla jo retroa.

Kaikesta tulee joskus retroa. Kuvassa Euroopassa vuonna 2002 julkaistun Nintendo GameCuben pelejä, joiden parissa monet pelaajat nostalgisoivat jo nykyään.

Nintendo julkaisi Wii-konsolinsa yhteydessä Virtual Console -palvelun, jossa on tarjolla Nintendon omien konsolien ohella myös erityisesti Segan pelejä. Holmin mukaan palvelu on omiaan erityisesti retropeleihin tutustuvalle harrastajalle.

— Virtual Console ei vaadi harrastusta aloittelevalta suuria investointeja tai tilaratkaisuja. Ohjainkosketus ja tunnelma eivät siinä tietenkään vastaa aitoa ohjainta tai putkitelkkarin 50hz/60hz hehkua ja viiveetöntä toimintaa, hän tunnelmoi.

Oma harrastajakuntansa on myös konsoleja edeltäneillä kannettavilla peleillä. Holmille ne, ja jopa käsikonsolit, ovat väärää genreä.

— En välitä käsikonsoleista ylipäätään eivätkä nuo taskupelit kuuluneet edes omaan lapsuuteen. Niihin ei ole siten kehittynyt kiinnostusta tai tunnesidettä samalla tavoin kuin konsolipeleihin. Nykyään saman mittakaavan pelejä voi pelata jopa puhelimella, joten koneen hankkiminen erityisesti sitä varten tuntuisi vähän järjettömältä.

Pelisarja jatkuu 30. marraskuuta.




LISÄÄ JUTTUJA:

Viimeiseen korttiin – Topi Sorsakoski Hiirenloukku koukuttaa katsojan Turtle Beach Earforce Recon 50